Eräällä viimekeväisellä kävelyllä lasten kanssa reittimme kulki kehitysvammaisten asumisyksikön ohi. Kerroin mikä rakennus on, ja pohdin ääneen, että Reima saattaa aikuisena asua siinä. ”Mutta äiti! Eihän Reima osaa sanoa haluaako muuttaa. Reima on kehitysvammainen eikä osaa puhua!”, S parahti. Totta. Se on kipein ja vaikein kohta Reiman tulevaisuutta koskevissa pohdinnoissa. Olin vielä pari vuotta sitten hyvin jyrkkä, kun pohdin Reiman tulevaisuuden asumista. Minä en ketään pesästä tiputa! Jos olen tällaisen tehtävän saanut, niin hoidan sen myös loppuun asti. Reiman kasvaessa olen loiventanut ajatuksiani. Pidän nyt ihan mahdollisena, jopa todennäköisenä, että täysi-ikäisenä Reima asuu muualla. Kipeää se on tehnyt ja tekee yhä. Reimalla tulee olemaan täysi-ikäisenäkin kaksi puolta: biologisen iän mukaan…